Aurinko polttaa ja mä istun seinustalla tämän kaupungintalon
 Ilma väreilee ja taivas kuumuutta hohtaa
 On vasta aamupäivä mutten jaksa päätäni liikauttaa
 Iltapäivän helle kohta mut lannistaa
 Mä lähdin pois koska tunsin kuinka tuska täytti mun rinnan
 Pakenin, koska luulin osaavani unohtaa
 Nyt on iltapäivä, näin kangastuksen joka rikottu on
 Siellä missä sä oot on rauha rikkomaton
 (kerto)
 Mullon jano lähteesi vettä
 Mullon jano kukkasi mettä
 Minun huuleni rohtuneet etsii vettä virtaavaa
 kerto
 Kuka otsaani viilentää ja kuumeeni parantaa?
 Kuka tulen tään rinnassani sammuttaa?
 Tää iltapäivän helle mua sormellaan osoittaa
 Kangastuksesta en voi vettä ammentaa
 Mullon jano lähteesi vettä
 Mullon jano kukkasi mettä
 Minun huuleni rohtuneet etsii vettä virtaavaa, ja, ja