Kuolema kyttyräniskainen
kyntää peltoa halvan naisen.
Mirhamin tuoksuinen tanssisali
polkan poljennolle antaa tahdin.
Manalassa raikaa ralli,
virtaa viini ja kiehuu veri.
Mustien urkujen tahdissa polkee palkeita kanttori kuoleman.
Hiilloksessa hilluvat portot,
silmät yössä kipinöivät.
Härkäparit ilakoivat
Belsebubin teilapuissa.
Peitset pystyssä porsaan selässä
sotilaat ratsastaa.
Manalaan, manalaan, manalaan, manalaan, manalaaan.
Myyn sieluni saatanalle, mutta en jää sen saatanan alle.
Manalaan, manalaan, manalaan, manalaan, manalaaan.
Raajat repeävät. Pyörät pyörivät.
Korpeille jakavat rasvaista lihaa, aamuun!
Haadekseen alimpaan katalaan,
saat alkaa hautaasi kaivamaan.
Pirunkielesi,
hauras mielesi viritetään kuorossa laulamaan,
valheitasi toistamaan.
Haadekseen syvimpään manalaan,
jäät kieroa rankaasi oikomaan.
Käärmeen kielesi, sairas mielesi
opetetaan oikein nuolemaan,
valheitasi laulamaan.
Rillumareitä rytmissä vatkaavat
vartalot viinapäiset.
Kuoleman kädessä värisuora,
vieraan kourassa hirttonuora.
Ei auta risti sököringissä ryöväreiden kanssa.
Pata vaan, pata vaan, pata vaan, pata vaan, pata vaan.
Avaan käteni saatanalle sitten akkani jää sen saatanan alle.
Manalaan, manalaan, manalaan, manalaan, manalaaan.
Haadekseen alimpaan katalaan,
saat alkaa hautaasi kaivamaan.
Pirunkielesi,
hauras mielesi viritetään kuorossa laulamaan,
valheitasi toistamaan.
Haadekseen syvimpään manalaan,
jäät kieroa rankaasi oikomaan.
Käärmeen kielesi,
sairas mielesi opetetaan oikein nuolemaan,
valheitasi laulamaan.
Haadekseen alimpaan katalaan,
haadekseen syvimpään manalaan.
Pirunkielesi,
sairas viritetään kauniita
valheita ikuisesti laulamaan.
