Sua sytämestäni rakastan
Koko elinaikani
Jos kohta onkin turhaa
Mun kaikki toivoni
Et itse kyllä luvannut
Mua koskaan jättää näin
Vaan köyhytteeni tähden
Mä hyljätyksi jäin
Sä sytämesi annoit
Ja jälleen pois otit
Minulta rakkauteesi
Toiselle lahjoitit
Ah kuhun otan tieni
Ah kuusta levon saan
Kun sinä minut jylkäsit
Ja heitit koulemaan
Kun linnut lehtipuissa
Kauniisti laulelee
Niin suru sydäntääni
Kovemmin kaivelee
Se rakkauden kipinä
Joka syttyi rintahaan
Ei taitaa ennen sammua
Kun pääsen hautahaan