Tähdettömän taivaan alla
punaista kajoa tuijotan
Läpi viiman ja purevan hallan
parempaa huomista odotan
Mielen muurit sortuu
Maa alta pettää
Vahvimmatkin horjuu
kun sataa mustaa vettä
Taas
Sade lankeaa
Ja aina uudestaan
Se tahtoo meidät lannistaa
En saa
Yötä taittumaan
kun aina uudestaan
Musta sade peittää maan
Helppoa on periksi antaa
varjoihin itsensä kadottaa
Jos otteensa irrottaa
niin pimeyden keskelle putoaa