Haihtunut on aamukaste nousuun auringon
Hereillä jo linnut, puut ja pihanurmi on
Kämmeneeni kerään hiuksiaan ja palmikoin
Niin hellästi ja taitavasti kuin sen tehdä voin...
Hän hiljaisuutta kantaa, sanatonta huntuaan
Syntymästään saakka, toinen tosi katseessaan
Joskus, niin kuin nytkin, aivan kuin hän tässä ois
Silmänräpäyksen ja kääntyy taas jonnekin ja pois...
Illan lämmössä hän istuu avoimella ikkunalla
Keinuu hiljaa, kaukaisuuteen katsoo laulamalla
Sanattoman laulun niin kuin toiseen maailmaan
Josta saapunut hän tänne, hetkeksi on vaan
Aurinko ei laske, ei laske milloinkaan...
Säälimättä surmaa syksy kesän lyhyen
Saapuu kevyt lumi hellästi sen peitellen
Aamu jokainen, jonka kanssaan nähdä saan
Ja niiden kirkkaus soi kiitosta, kiitosta soi vaan...
Illan lämmössä hän istuu avoimella ikkunalla
Keinuu hiljaa, kaukaisuuteen katsoo laulamalla
Sanattoman laulun niin kuin toiseen maailmaan
Josta saapunut hän tänne, hetkeksi on vaan
Aurinko ei laske, ei laske milloinkaan...
